Lyhyesti
- Suunnittelu tuntuu tekemiseltä, lukeminen oppimiselta ja puhuminen edistymiseltä. Ne ovat silti vain ajattelua.
- Hyvä fiilis ei tule ennen tekemistä vaan sen seurauksena. Mieliala ei saa päättää, mitä teet.
- Tieto ilman toimintaa on hyödytöntä – ja tunne edistymisestä pitää sinut paikallasi.
- Tekemättä jättäminen on myös valinta. Ainoa, mikä muuttaa tilanteesi, on teko, joka eroaa eilisestä.
Voit katsoa aiheesta kaikki maailman YouTube-videot. Voit lukea kirjoja putkeen ja korostaa tärkeimmät kohdat. Voit täyttää vihkoja muistiinpanoilla, kertoa kavereillesi suunnitelmistasi, tehdä tavoitelistoja ja pyöritellä skenaarioita päässäsi.
Sitten menet nukkumaan ja heräät huomenna täsmälleen samaan tilanteeseen kuin tänään. Koska mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.
Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, ja se on yksinkertaista. Silti juuri tätä ihminen vastustaa käytännössä kaikkein kovimmin. Suunnittelu tuntuu tekemiseltä, lukeminen oppimiselta ja puhuminen edistymiseltä. Ne ovat kuitenkin kaikki pelkkää ajattelua, eikä ajattelu tuo sinulle euroakaan lisää tai muuta tilannettasi. Ainoa asia, joka muuttaa tilanteen, on konkreettinen teko, joka eroaa siitä, mitä teit eilen.
Mieliala ei saa olla syy olla tekemättä
Yksi yleisimmistä selityksistä kuuluu näin: en jaksa tänään, olen stressaantunut, en ole vielä valmis, odotetaan, että tilanne paranee. Sitten päivä menee ohi, ja sen mukana katoaa mahdollisuus tehdä jotain, joka olisi vienyt eteenpäin. Seuraavana aamuna sama kierre alkaa alusta, ja niin jatkuu viikosta toiseen.
Mielesi saa tuntea mitä haluaa – se on sen tehtävä. Se ei kuitenkaan saa päättää, miten sinä toimit. Jos annat mielialan päättää, teet asioita vain silloin, kun fiilis on hyvä. Hyvä fiilis ei tule tyhjästä. Se tulee tekemisen seurauksena, ei ennen sitä. Odotat siis jotain, joka syntyy vasta, kun olet jo aloittanut.
Tätä käytiin läpi luuserin kehä ja menestyjän kehä -artikkelissa. Häviäjä odottaa motivaatiota, joka ei koskaan tule. Voittaja tekee, vaikka motivaatiota ei juuri nyt olisi, ja motivaatio tulee tekemisen myötä. Siinä on ero niiden välillä, jotka etenevät, ja niiden, jotka jäävät vuodesta toiseen paikoilleen ihmettelemään, miksi mikään ei etene.
Tieto ilman toimintaa on hyödytöntä
Olet ehkä lukenut tämän sivuston artikkeleita jo jonkin aikaa. Tiedät, mitä flippaus on. Tiedät, mitä hustlaus tarkoittaa ja miten se skaalautuu yritykseksi. Tiedät, miten palvelusi hinnoitellaan oikein ilman, että lasket hintaa ensimmäisestä tinkimisestä. Tiedät, miksi säästäminen ei rakenna vaurautta ja mitä pankki ei kerro sinulle talletustileistä.
Siitä huolimatta et ole tehnyt ensimmäistäkään myynti-ilmoitusta. Et ole koputtanut yhteenkään oveen. Et ole laittanut yhtäkään tuotetta myyntiin.
Tieto on sinulla jo. Mutta tieto ilman toimintaa on hyödytöntä. Se ei tuo euroakaan lisää eikä muuta elämässäsi mitään. Se on vain dataa, joka istuu päässäsi ja antaa tunteen edistymisestä, vaikka et ole ottanut askeltakaan eteenpäin. Juuri tämä tunne edistymisestä pitää sinut paikallasi, koska se riittää juuri ja juuri siihen, ettei tarvitse oikeasti tehdä mitään.
Jokainen, joka on rakentanut jotain, aloitti jossain vaiheessa ilman täydellistä tietoa, ilman varmuutta ja usein ilman tunnetta siitä, että nyt on oikea hetki. He vain aloittivat ja oppivat tekemällä. Se on ainoa tapa oppia oikeasti. Katsomalla oppii katsomaan, tekemällä oppii tekemään.
Pelko on kapteeni vain, jos annat sen ohjata
Useimmiten aloittamisen estää pelko, ei tiedon tai ajan puute. Pelko siitä, ettet onnistu. Pelko siitä, että muut näkevät, jos epäonnistut. Pelko siitä, että käytät aikaasi johonkin, mikä ei toimi. Pelko tuntuu niin suurelta, että on helpompi jäädä suunnitteluvaiheeseen. Siellä mitään ei ole vielä testattu, joten mikään ei voi epäonnistua.
Suunnitteluvaiheessa ei kuitenkaan myöskään tapahdu mitään. Vuoden päästä olet yhä samassa paikassa, vain vuotta vanhempana. Siinä vaiheessa pelko ei enää ole kapteeni, joka piti sinut turvassa. Se on ankkuri, joka piti sinut paikallasi. Ainoa tapa päästä siitä eroon on tehdä juuri se, mitä pelkäät.
Kuten uhrimentaliteetti-artikkelissa käytiin läpi, Martin Seligmanin klassisissa kokeissa koirat, jotka eivät yrittäneet paeta, eivät jääneet paikoilleen siksi, etteivät olisi pystyneet. Ne olivat oppineet uskomaan, etteivät pysty. Ilmiö tunnetaan nimellä opittu avuttomuus, ja sama mekanismi toimii ihmisillä. Pelko ei ole tosiasia. Se on opittu reaktio, jota voi muuttaa – mutta vain tekemällä, ei ajattelemalla.
Missä olet ensi kuussa, jos et muuta mitään?
Käy tämä kysymys läpi nyt, rehellisesti: jos et muuta tänään mitään, missä olet ensi kuussa?
Todennäköisesti täsmälleen samassa paikassa kuin nyt. Samat tulot, samat rutiinit ja sama tunne siitä, että pitäisi tehdä jotain, mutta et oikein tiedä, mistä aloittaa. Kuukauden päästä saman kysymyksen voi esittää uudelleen täsmälleen samoin sanoin.
Tämä ei ole syyllistämistä vaan yksinkertaista logiikkaa. Jos et muuta mitään, mikään ei muutu. Ainoa, mikä voi muuttaa tilanteen, on konkreettinen teko, joka eroaa eilisestä. Ei suunnitelma teosta eikä ajatus teosta, vaan teko itse.
Teon ei tarvitse olla suuri tai täydellinen. Sen ei tarvitse tapahtua täydellisessä tilanteessa tai täydellisellä fiiliksellä. Sen tarvitsee vain tapahtua. Sitten tulee seuraava teko ja sitä seuraava. Näin syntyy vauhti, josta kirjoitin jumin murtamista käsittelevässä artikkelissa: ei suuresta aloituksesta vaan pienestä ensimmäisestä askeleesta.
Mitä teet tänään
Tämä ei ole motivaatiopuhe, jonka tarkoitus on saada sinut tuntemaan olosi hetkeksi hyväksi. Tämä on suora kysymys siitä, millaisia valintoja teet tänään. Valinnat ovat ainoa asia, joka on sinun käsissäsi. Et voi valita lähtötilannettasi etkä ympäröivää taloutta. Voit valita, mitä teet seuraavan 24 tunnin aikana.
Jos olet valmis vaihtamaan vaihdetta, hyvä. Valitse yksi asia, jota olet lykännyt, ja tee se tänään:
- julkaise se myynti-ilmoitus
- koputa siihen ensimmäiseen oveen
- lähetä se viesti asiakkaalle
- tee se ensimmäinen sijoitus
- tai mikä tahansa asia, joka on pyörinyt mielessäsi mutta siirtynyt aina huomiseen.
Jos et ole valmis, olet ensi kuussa täsmälleen samassa paikassa kuin nyt. Sekin on valinta. Sitä vain harvoin tunnistetaan valinnaksi, koska se tapahtuu tekemättä jättämällä eikä aktiivisena päätöksenä. Lopputulos on kuitenkin yhtä todellinen kuin jos olisit päättänyt jäädä paikallesi.
Seuraava siirto on sinun.

