Lyhyesti
- Työeläke ei ole henkilökohtainen säästötili. Se on pääosin jakojärjestelmä: tämän päivän työssäkävijät maksavat tämän päivän eläkkeet.
- Eläke korvaa tyypillisesti noin 40–65 % aiemmasta palkasta. Elintaso laskee eläkkeelle siirtyessä, ellet ole varautunut.
- Ikääntyminen ja ennätysmatala syntyvyys lisäävät painetta korottaa maksuja, nostaa eläkeikää tai hillitä eläkkeiden kasvua.
- Heikoimmin järjestelmä palvelee yrittäjiä, pätkä- ja osa-aikatyöläisiä sekä usein naisia.
- Tärkein muuttuja omassa eläkesäästämisessä on aika. Mitä aiemmin aloitat, sitä vähemmän tarvitset kuukaudessa.
Suomessa kasvetaan uskomaan, että eläkejärjestelmä huolehtii vanhuudesta. Maksat työeläkemaksuja koko työurasi, eläkelaitos pitää kirjaa karttuneesta eläkkeestä, ja lopulta saat eläkkeen, jolla pärjäät.
Tarina on osittain totta. Se jättää kuitenkin kertomatta osan, joka muuttaa täysin sen, miten sinun kannattaa suhtautua omaan taloudelliseen tulevaisuuteesi. Eläkejärjestelmä ei tarjoa sellaista elintasoa, jota useimmat kuvittelevat.
Ydinasia on yksinkertainen: työeläke ei ole henkilökohtainen säästötili, jolla juuri sinun maksamasi rahat odottavat eläkeikääsi. Se on pääosin jakojärjestelmä. Nykyiset työssäkäyvät maksavat nykyisten eläkeläisten eläkkeet, ja sinun eläkkeesi maksetaan aikanaan niiden maksuista, jotka ovat silloin töissä. Osa maksuista rahastoidaan tulevia eläkkeitä varten, mutta suurin osa kulkee suoraan maksajalta eläkeläiselle. Tästä seuraa rakenteellinen ongelma, joka kärjistyy, kun väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee.
Miten Suomen eläkejärjestelmä toimii
Ansiosidonnainen työeläke kertyy työuran aikana ansaittujen tulojen perusteella. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen eläkettä karttuu pääsääntöisesti 1,5 % vuosiansioista. 53–62-vuotiailla oli siirtymäaikana vuoteen 2025 asti korotettu 1,7 %:n karttuma. Jos jatkat töissä alimman eläkeiän jälkeen, eläkettäsi korotetaan lykkäyskorotuksella.
Esimerkki: 40 vuotta töissä ollut, joka on ansainnut koko uransa 40 000 euroa vuodessa, on kartuttanut eläkettä noin 60 % palkastaan. Se tekee noin 2 000 euroa kuukaudessa bruttona. Käytännössä eläkkeen korvausaste eli eläkkeen suhde aiempaan palkkaan on useimmilla 40–65 %. Se riippuu palkkatasosta, uran pituudesta ja eläköitymisiästä.
Niille, joiden työeläke jää pieneksi, on olemassa kansaneläke ja takuueläke. Kukaan ei siis jää eläkkeellä täysin tyhjän päälle. Turvaverkko on tärkeä, mutta matala: takuueläke on kirjoitushetkellä hieman alle 1 000 euroa kuukaudessa bruttona. Se ei kata tavallista suomalaista elintasoa, ja asumiskulujen noustua se on entistäkin tiukempi.
Eläkeikä nousee. Alin vanhuuseläkeikä on porrastettu syntymävuoden mukaan. Vuonna 1965 syntyneillä se on 65 vuotta, ja siitä eteenpäin eläkeikä on sidottu eliniänodotteeseen. Se nousee sitä mukaa, kun ihmiset elävät pidempään. Eläketurvakeskuksen arvioiden mukaan 2010-luvulla syntyneiden eläkeikä voi olla noin 68–70 vuotta.
Väestörakenteen ongelma – miksi järjestelmä on paineessa
Jakojärjestelmä toimii niin kauan kuin maksajia on riittävästi suhteessa eläkeläisiin. Suomessa tämä suhde heikkenee nopeasti.
Vanhushuoltosuhde kertoo, kuinka monta yli 65-vuotiasta on sataa 15–64-vuotiasta kohden. Vuonna 2020 luku oli Suomessa noin 38, ja sen ennustetaan nousevan lähes 50:een vuoteen 2040 mennessä. Tulevaisuudessa yhä harvempi työssäkävijä maksaa yhä suuremman eläkeläisjoukon eläkkeet.
Syntyvyyden lasku pahentaa tilannetta. Suomen kokonaishedelmällisyysluku putosi 2010-luvulla alle 1,5:n, ja 2020-luvulla lasku on jatkunut ennätysmatalalle, noin 1,25:een. Väestön pysyminen vakaana ilman muuttoliikettä vaatisi noin 2,1 lasta naista kohden. Koska Suomi jää tästä kauas, tulevat työikäisten ikäluokat ovat pienempiä. Maahanmuutto voi paikata vajetta osittain, mutta se on poliittisesti epävarmaa eikä yksinään riitä kuromaan koko aukkoa umpeen.
Käytännössä paine purkautuu neljällä tavalla: eläkemaksuja korotetaan, eläkkeiden tasoa leikataan, eläkeikää nostetaan – tai tehdään näiden yhdistelmä. Kaikkea tätä on jo tehty tai suunniteltu. Eläkemaksut ovat nousseet, eläkeikä on noussut, ja joinain vuosina indeksikorotukset ovat jääneet inflaatiota pienemmiksi. Tämä kehitys ei pysähdy.
Mitä eläke tarkoittaa elintasosi kannalta
Konkreettisin tapa ymmärtää eläkkeen riittämättömyys on laskea se euroina. Keskimääräinen kokonaiseläke on Suomessa noin 2 000 euroa kuukaudessa bruttona, ja mediaani on sitä pienempi. Kokoaikaisten palkansaajien mediaanipalkka on noin 3 500 euroa kuukaudessa. Eläke korvaa siis karkeasti noin puolet työtulosta – suurituloisilla usein vähemmän.
Lisää tähän inflaatio. Jos olet eläkkeellä 20–25 vuotta, mikä on nykyisen eliniänodotteen mukaan tavallista, inflaatio ehtii syödä ostovoimaa merkittävästi. Kahden prosentin vuosi-inflaatio puolittaa rahan ostovoiman noin 35 vuodessa.
Eläkkeet on sidottu työeläkeindeksiin, jossa hintojen muutoksen paino on 80 % ja palkkojen 20 %. Siksi maksussa olevat eläkkeet kasvavat hitaammin kuin palkat, ja eläkeläisen ostovoima jää vuosi vuodelta jälkeen työssäkäyvien elintasosta.
Jos olet tottunut 60 000 euron vuosituloihin, 60 %:n korvausaste tarkoittaa 36 000 euroa vuodessa eli noin 3 000 euroa kuukaudessa bruttona. Verojen jälkeen ero kasvaa, koska samansuuruista eläkettä verotetaan yleensä kireämmin kuin palkkaa. Jos haluat pitää eläkkeellä saman elintason kuin työssä, tarvitset merkittäviä omia säästöjä tai sen, että suuret menot kuten asuntolaina ovat jo poissa.
Keitä järjestelmä palvelee heikoimmin
Eläkejärjestelmä palvelee parhaiten niitä, joilla on pitkä ja tasainen palkkatyöura ilman katkoksia. Muut jäävät helposti jälkeen.
Yrittäjät
Yrittäjän eläke perustuu YEL-työtuloon, ja sen määrittely on pitkään ollut pitkälti yrittäjän omissa käsissä. Suomessa on laajasti dokumentoitu ongelma: moni yrittäjä on pitänyt YEL-työtulonsa liian matalana, jotta maksut olisivat nyt pienempiä. Lasku tulee vuosikymmenten päästä minimaalisena eläkkeenä. Yrittäjäeläke on yksi Suomen suurimmista taloudellisista ansoista: maksat vuosikymmeniä ja saat lopulta eläkkeen, joka ei kata edes perustarpeita.
Naiset
Perhevapaiden ajalta eläkettä karttuu vähemmän kuin kokoaikaisesta työstä. Naiset tekevät miehiä useammin osa-aikatyötä, joka kartuttaa vähemmän. Lisäksi sukupuolten palkkaero siirtyy suoraan eläke-eroksi. Kansaneläke ja takuueläke tasoittavat pienimpiä eläkkeitä, mutta työeläke heijastaa suoraan kaikkia niitä epätasa-arvoja, joita työmarkkinoilla on ollut koko uran ajan.
Pätkä- ja keikkatyöläiset
Epäsäännöllinen työura – projektityö, keikkatyö, freelancerina toimiminen tai pitkät sairaus- ja kuntoutusjaksot – kartuttaa eläkettä epätasaisesti ja jättää aukkoja, joita on myöhemmin vaikea paikata. Järjestelmä on suunniteltu 40 vuoden kokoaikaiselle palkkatyöuralle. Yhä suurempi osa työvoimasta ei enää elä tämän mallin mukaan.
Miksi asunto tai säästötili ei riitä
Suomalaisten varallisuus on voimakkaasti kiinni asunnoissa. Suuri osa kotitalouksien varallisuudesta on sidottu omaan asuntoon, jonka arvo on etenkin pääkaupunkiseudulla noussut vuosikymmeniä. Tämä luo harhan varallisuudesta. Asunto antaa sinulle katon pään päälle, mutta ei kassavirtaa niin kauan kuin asut siinä itse.
Omassa asunnossa asuminen pienentää eläkeläisen asumiskuluja, mutta se ei tuota tuloa, jolla maksaa ruoan, terveydenhuollon, matkat ja muut elämisen kulut. Jos asunnon arvo on noussut, voit teoriassa myydä sen ja muuttaa pienempään, vuokralle tai halvemmalle paikkakunnalle. Se tarkoittaa kuitenkin kompromisseja, joihin moni ei halua tai pysty. Asunto on hyvä varallisuuserä, mutta huono tulonlähde eläkkeellä.
Matalakorkoinen säästötili ei ole ratkaisu – sen ongelmat käydään läpi pankkiartikkelissa. Jos inflaatio on 2 % ja tili maksaa 0,5 %:n korkoa, reaalituottosi on negatiivinen. Menetät ostovoimaa vuosi vuodelta. Kymmenen vuoden päästä sinulla on nimellisesti enemmän euroja, mutta niillä saa vähemmän. Se ei ole varallisuuden kasvattamista.
Mitä sen sijaan pitää tehdä
Eläkejärjestelmä tarjoaa lattian, ei kattoa. Lattia on moneen muuhun maahan verrattuna hyvä, mutta pelkkä lattia ei riitä, jos et halua elintasosi puolittuvan eläkkeelle jäämisen päivänä. Oma vastuu kannattaa ottaa vakavasti jo kauan ennen kuin eläkeikä alkaa häämöttää.
1. Sijoita säännöllisesti
Sijoittaminen on tehokkain keino kerryttää omaa eläkepääomaa. Mitä aiemmin aloitat, sitä pienempi kuukausisumma riittää samaan lopputulokseen.
Ongelma on käsitelty myös artikkelissa suomalaisesta vaurastumisajattelusta: useimmat uskovat asunnon ja säästötilin riittävän. Pelkkä säästäminen tilille on kuitenkin inflaatiota vastaan tappiollinen strategia. Pankit eivät kerro tätä sinulle suoraan, mutta matalakorkoinen säästötili on vain hitaampi tapa menettää ostovoimaa.
2. Valitse oikea säästötapa
PS-sopimus eli pitkäaikaissäästämissopimus on vapaaehtoisen eläkesäästämisen väline. Talletuksista saa tietyin rajoin verovähennyksen, mutta rahat ovat sidottuina eläkeikään asti. PS-sopimus sopii joillekin, mutta se ei ole ainoa vaihtoehto, ja verohyödyn arvo riippuu tulotasostasi. Osakesäästötili tai tavallinen arvo-osuustili on joustavampi, vaikka vastaavaa vähennystä ei saa.
3. Rakenna tulovirta
Osinkosijoittaminen on yksi tapa rakentaa passiivista tulovirtaa. Sitä käsitellään tarkemmin osinkoaristokraatteja käsittelevässä artikkelissamme. Idea on yksinkertainen: kun rakennat riittävän suuren salkun yrityksistä, jotka maksavat säännöllisesti osinkoja, salkku tuottaa tuloa ilman, että pääomaa tarvitsee myydä. Se täydentää eläkettä tavalla, johon pankkitili ei pysty.
Laskuesimerkki: 7 euroa päivässä
Konkretia on tärkeämpää kuin teoria. Oletetaan, että olet 35-vuotias ja sijoitat 200 euroa kuukaudessa indeksirahastoihin. Jos vuosituotto on 7 % – suunnilleen osakemarkkinoiden pitkän aikavälin historiallinen keskiarvo – sinulla on 30 vuoden päästä noin 244 000 euroa.
Jos nostat siitä 4 % vuodessa, saat noin 800 euroa kuukaudessa lisätuloa eläkkeesi päälle. Neljän prosentin nostosääntö on yleinen nyrkkisääntö, jolla salkku on historiallisesti useimmiten kestänyt pitkän eläkkeen. Yhdessä työeläkkeen kanssa kokonaisuus näyttää kuitenkin aivan toiselta kuin pelkkä lakisääteinen eläke.
200 euroa kuukaudessa on noin 7 euroa päivässä. Useimmille se on mahdollinen summa, kun sen asettaa etusijalle ennen muita menoja.
Aikaisin aloittaminen on tärkein yksittäinen muuttuja, koska korkoa korolle -ilmiö kasvaa eksponentiaalisesti. Sama 200 euroa kuukaudessa 40 vuoden ajan kasvaa samalla 7 %:n tuotolla noin 525 000 euroon. Kymmenen lisävuotta yli kaksinkertaistaa lopputuloksen.
Jokainen vuosi, jonka lykkäät aloittamista, maksaa enemmän kuin useimmat tajuavat. Tämä kirjoitus ei ole sijoitusneuvontaa.
Mitä teet tänään
- Tarkista oma työeläkeotteesi ja arvio tulevasta eläkkeestäsi työeläke.fi-palvelusta.
- Laske, kuinka suuri osa nykyisestä nettotulostasi eläke korvaa.
- Päätä kuukausisumma, jonka alat sijoittaa – vaikka pieni – ja automatisoi se.
- Jos olet yrittäjä, tarkista, vastaako YEL-työtulosi todellista työpanostasi.
Eläkejärjestelmä on syy olla huolissaan, mutta ei syy paniikkiin. Se tarjoaa lattian, joka on parempi kuin useimmissa maissa. Sen varaan ei kuitenkaan kannata rakentaa koko elämää, jos et halua elintasosi putoavan puoleen sinä päivänä, kun työsuhde päättyy. Jokainen vuosi, jona laitat osan tuloistasi töihin osakkeisiin tai muuhun tuottavaan omaisuuteen, rakentaa omaa kerrostasi lattian päälle.

