Lyhyesti
- Teollinen sitruunahappo E330 ei tule sitruunoista. Arviolta noin 99 % siitä tuotetaan käyttämällä Aspergillus niger -mustahometta, joka syö sokeria bioreaktoreissa. Valtaosa tuotannosta on Kiinassa.
- Valmis molekyyli on kemiallisesti sama kuin sitruunan sitruunahappo, mutta teollinen puhdistusprosessi ei ole koskaan täydellinen.
- Teollinen sitruunahappo on yhdistetty tulehdusoireisiin, joita aito sitruuna ei aiheuta: nivel- ja lihaskipuihin, hengitystieoireisiin, vatsavaivoihin ja väsymykseen.
- Lisäksi happamat juomat syövät hammaskiillettä, ja E330 on merkki pitkälle prosessoidusta ruoasta.
Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ”sitruunahappo” tai lisäainekoodista E330? Useimmat kuvittelevat raikkaan keltaisen sitruunan, jonka mehu on tiivistetty purkkiin. Se on markkinointiharha. Jos elintarviketeollisuus joutuisi puristamaan käyttämänsä sitruunahapon oikeista sitrushedelmistä, maailman sitruunasadot eivät riittäisi mihinkään ja tuotteiden hinnat moninkertaistuisivat.
Totuus on aivan muuta. Arviolta noin 99 % maailman sitruunahaposta valmistetaan käymisteitse: suuriin bioreaktoreihin syötetään sokeria, ja Aspergillus niger -mustahomesieni muuttaa sen hapoksi. Valtaosa tuotannosta on keskittynyt Kiinaan, jossa raaka-aineena on yleensä maissitärkkelys.
Kuten tutkimusrahoitusta ja teollisuuden narratiiveja käsittelevässä artikkelissamme käydään läpi, elintarviketeollisuus on taitava rakentamaan mielikuvia. Sitruunahappo on tästä oppikirjaesimerkki: homeen aineenvaihduntatuote myydään kuluttajalle aurinkoisen sitruunan mielikuvalla.
Tässä artikkelissa riisutaan mielikuvat. Käymme läpi, miten E330 ja sen suolat oikeasti valmistetaan, miksi tuotanto on keskittynyt Kiinaan, mitä terveyshaitoista tiedetään sekä miksi juuri terveystuotteet ovat täynnä sitä.
Suuri illuusio – miksi sitruunahappo ei ole sitruunaa nähnytkään
Ruotsalainen kemisti Carl Wilhelm Scheele eristi sitruunahapon sitruunamehusta 1700-luvun lopulla. Pitkään sitä valmistettiin sitrushedelmistä: mehu puristettiin ja happo saostettiin kalkilla. 1900-luvun alussa huomattiin kuitenkin jotain mullistavaa. Tietyt homeet tuottavat valtavia määriä sitruunahappoa, kun niille syötetään riittävästi halpaa sokeria.
Nykyään E330 on maailman käytetyimpiä elintarvikkeiden happamuudensäätöaineita. Sitä on lähes kaikessa: virvoitusjuomissa, karkeissa, valmisruoissa, leikkeleissä, säilykkeissä, mehuissa, urheilujuomissa ja jopa lastenruoissa. Lisäksi sitruunahapon suoloja ja johdannaisia käytetään omilla koodeillaan: E331 (natriumsitraatit), E332 (kaliumsitraatit), E333 (kalsiumsitraatit), E380 (ammoniumsitraatti) ja E1505 (trietyylisitraatti).
Teollisessa sitruunahapossa ei käytetä mitään hedelmää. Englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa siitä käytetään joskus lyhennettä MCA, manufactured citric acid eli teollisesti valmistettu sitruunahappo. Pakkauksessa lukee kuitenkin vain ”sitruunahappo”, ja jokainen kuluttaja saa itse päätellä, mistä se tulee.
Miten E330 valmistetaan – bioreaktorit ja teollinen tärkkelys
Tuotantoketju alkaa maissipelloilta ja päättyy kemialliseen puhdistamoon:
- Raaka-aineen valmistelu. Halvin hiilihydraatin lähde on teollisesti viljelty maissi. Kiinassa maissitärkkelys pilkotaan entsyymeillä ja lämmöllä sokeriksi. Muualla raaka-aineena käytetään myös sokeriruo'on tai -juurikkaan melassia.
- Ymppäys. Sokeriliuos pumpataan suuriin, jopa satojen kuutiometrien käymissäiliöihin, ja siihen ympätään Aspergillus niger -homeen itiöitä. Se on samaa lajia, joka mustuttaa homehtuneet sipulit ja hedelmät.
- Käyminen. Säiliössä pidetään yllä tarkasti säädeltyä lämpötilaa, hapetusta ja happamuutta. Jalostetut homekannat ajetaan aineenvaihdunnalliseen epätasapainoon, jossa ne erittävät valtavia määriä sitruunahappoa ympäröivään liuokseen.
- Erotus ja puhdistus. Homerihmasto suodatetaan pois. Liuokseen lisätään kalsiumhydroksidia eli sammutettua kalkkia, jolloin sitruunahappo saostuu kalsiumsitraattina. Saostuma käsitellään väkevällä rikkihapolla, jolloin sitruunahappo vapautuu ja sivutuotteena syntyy kipsiä. Lopuksi happo suodatetaan, puhdistetaan aktiivihiilellä, haihdutetaan ja kiteytetään valkoiseksi jauheeksi.
Miksi juuri mustahome?
Moni kysyy aiheellisesti, miksi elintarvikkeen valmistukseen valitaan juuri Aspergillus niger. Vastaus on puhtaasti taloudellinen. Se on luonnon tehokkaimpia tunnettuja ”biotehtaita” sokerin muuttamisessa sitruunahapoksi. Oikeissa oloissa suurin osa syötetystä sokerista päätyy hapoksi.
Lajin luonnonvaraiset kannat voivat kuitenkin tuottaa homemyrkkyjä, kuten okratoksiini A:ta. Se on munuaisille haitallinen, ja kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC luokittelee sen mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Teollisuus käyttää kantoja, joiden ei pitäisi tuottaa näitä myrkkyjä, ja EU:ssa lisäaineille on asetettu puhtausvaatimukset.
Silti kysymys on aiheellinen: mitä tapahtuu, kun tuotanto on keskitetty maahan, jonka ympäristönormit ja valvonta ovat löyhempiä ja jonka tehtailla ajetaan valtavia volyymeja? Kuten terveellistä ruokavaliota käsittelevässä artikkelissamme todetaan, prosessoidun ruoan tuotantoketjut ovat niin pitkiä ja läpinäkymättömiä, ettei kuluttaja voi tietää, mitä raaka-aineiden taustalla on.
Terveyshaitat – tulehdus, väsymys ja allergiat
Teollisuus ja viranomaiset muistuttavat mielellään, että lopputuote, sitruunahappomolekyyli C6H8O7, on kemiallisesti täsmälleen sama kuin sitruunassa. Molekyyli onkin sama. Teollinen puhdistusprosessi ei kuitenkaan ole koskaan täydellinen, ja juuri siihen ongelma kätkeytyy.
Vuonna 2018 Toxicology Reports -lehdessä julkaistiin tapausselostus neljästä potilaasta. He saivat oireita teollista sitruunahappoa sisältävistä tuotteista mutta eivät aidosta sitruunasta. Raportoituja oireita olivat muun muassa:
- nivel- ja lihaskivut
- hengitystieoireet, kuten astmaoireet
- vatsavaivat
- väsymys.
Epäilykset kohdistuvat puhdistuksen läpi pääseviin homeen jäämiin, jotka voivat herkillä ihmisillä laukaista tulehdusreaktion. Kun syöt päivittäin kymmeniä tuotteita, joista jokaisessa on pieni määrä homeella tuotettua lisäainetta, immuunijärjestelmä joutuu jatkuvaan hälytystilaan. Tähän liittyy sama mekanismi, josta kroonisesta tulehduksesta kertovassa artikkelissamme kirjoitetaan.
Jos epäilet olevasi herkkä, rajaa E330-tuotteet pois muutamaksi viikoksi ja seuraa, mitä oireillesi tapahtuu.
Toinen haitta näkyy suoraan hampaissa. Sitruunahappo on hapan, ja happamat virvoitus-, urheilu- ja energiajuomat sekä happamat karkit syövät hammaskiillettä. Hammaslääkärit näkevät tämän kiillevaurion päivittäin.
Ironisin paikka: poretabletit ja vitamiinivalmisteet
Ehkä irvokkainta on se, mihin tuotteisiin sitruunahappoa käytetään eniten. Moni terveystietoinen nappaa aamulla porevitamiinin parantaakseen vastustuskykyään ja jaksamistaan.
Poreilu syntyy kuitenkin siitä, että tabletin liuetessa veteen sitruunahappo reagoi natriumbikarbonaatin kanssa ja vapauttaa hiilidioksidia. Näissä ”terveystuotteissa” on siis usein enemmän homeella tuotettua sitruunahappoa kuin itse vitamiinia. Samalla saat annoksen natriumia, ja happamana juomana poreveden juominen päivittäin rasittaa myös hampaita. Pahimmillaan altistat itsesi tietämättäsi juuri niille väsymys- ja tulehdusoireille, joita vitamiinilla oli tarkoitus hoitaa. Jos tarvitset vitamiinia, tavallinen tabletti tai kapseli ajaa saman asian ilman poreilua.
Kiinan ylivalta ja valvonnan pimeä puoli
Miksi sitruunahappoa ei valmisteta enemmän Euroopassa? Vastaus on raha. Ympäristölainsäädäntö ja tiukat jätevesivaatimukset tekivät valmistuksesta länsimaissa kallista, sillä prosessissa syntyy valtavasti kipsijätettä ja hapanta jätevettä.
Kiina käytti tilaisuuden hyväkseen. Maissin maataloustuet, löyhempi ympäristövalvonta ja halpa energia painoivat sitruunahapon maailmanmarkkinahinnan niin alas, että moni eurooppalainen tehdas sulki ovensa. EU vastasi asettamalla kiinalaiselle sitruunahapolle polkumyyntitulleja, ja Euroopassa toimii yhä muutama valmistaja, mutta Kiinan ylivalta markkinoilla on kiistaton.
Tästä seuraa kaksi ongelmaa: huoltovarmuusriippuvuus Kiinasta ja valvonnan vaikeus. Viranomaiset tarkastavat tuontieriä pistokokein, mutta tehtaiden tuotanto-oloihin kuluttajalla ei ole mitään todellista näkyvyyttä.
Miten vähennät E330:aa arjessasi
Teollisen sitruunahapon välttäminen ei ole helppoa, sillä aine on pesiytynyt lähes jokaiseen prosessoituun ruokaan. Nämä askeleet vähentävät sitä kuitenkin merkittävästi:
- Lue ainesosaluettelot. Etsi merkintöjä sitruunahappo, E330 ja sitraattikoodit E331, E332, E333, E380 ja E1505. Tarkista myös porevitamiinit ja muut lisäravinteet.
- Käytä oikeaa sitruunaa. Kun tarvitset ruoanlaitossa hapokkuutta, käytä sitruunaa tai limettiä. Saat samalla flavonoideja ja C-vitamiinia ilman teollista käymisprosessia.
- Vähennä ultraprosessoitua ruokaa. Kuten sokeririippuvuutta käsittelevässä artikkelissamme todetaan, prosessoidun ruoan karsiminen leikkaa ruokavaliostasi yhdellä iskulla pois kymmeniä teollisia lisäaineita.
- Suojaa hampaasi. Jätä happamat juomat vähemmälle, älä siemaile niitä pitkin päivää äläkä harjaa hampaita heti happaman juoman jälkeen.
Sitruunahappo on täydellinen esimerkki nykyaikaisen elintarviketeollisuuden toimintatavasta: luonnolliselta kuulostava nimi kätkee taakseen homeella tuotetun massatuotteen toiselta puolelta maailmaa. Se on yksi näkymätön pala siinä teollisessa palapelissä, joka erottaa sinut oikeasta ruoasta.

