Lyhyesti

  • Seligmanin kokeissa koirat oppivat avuttomiksi – eivätkä enää yrittäneet paeta, vaikka pakotie oli auki.
  • Uhrimentaliteetin ydin on ulkoinen kontrolli: uskot, että muut, kohtalo tai sattuma määräävät elämäsi.
  • Uhrius palkitsee hetkessä: se vapauttaa vastuusta ja antaa tunteen moraalisesta ylemmyydestä.
  • Malli murtuu kolmella askeleella: tunnista lauseet, etsi vaihtoehto ja tee pieni teko heti.

Vuonna 1967 psykologi Martin Seligman teki kokeen, joka selittää paremmin kuin mikään muu, miksi useimmat ihmiset jäävät elämässään jumiin, vaikka pakotie olisi koko ajan näkyvissä.

Koe on hieman raaka kuvattavaksi. Sen tulos on kuitenkin niin opettavainen, että se kannattaa käydä läpi. Siinä on koko tämän artikkelin ydin.

Mitä Seligmanin koe paljasti

Seligman valjasti koiria ja altisti ne lieville sähköiskuille. Osa koirista pystyi pysäyttämään iskut painamalla vipua. Toisilla ei ollut tilanteeseen mitään kontrollia. Myöhemmin kaikki koirat siirrettiin laatikkoon, jossa ne pystyivät helposti välttämään iskut hyppäämällä matalan esteen yli.

Tämä kohta pysäyttää. Koirat, jotka olivat aiemmin pystyneet hallitsemaan iskuja vivulla, oppivat pakenemaan nopeasti. Koirat, joilla kontrollia ei ollut ollut, eivät edes yrittäneet paeta. Ne olisivat päässeet pois, mutta ne makasivat paikallaan ja ottivat iskut vastaan, vaikka vapaus oli aivan niiden edessä.

Seligman kutsui ilmiötä opituksi avuttomuudeksi. Se on tila, jossa yksilö oppii uskomaan, ettei mikään hänen tekemänsä muuta tilannetta – ja lakkaa siksi yrittämästä.

Tämä ei ole vain eläinkoe historian hämärästä. Sama mekanismi toistuu ihmisillä joka päivä. Juuri sen kautta uhrimentaliteetti rakentuu ja vahvistuu.

Mitä uhrimentaliteetti oikeasti on

Vaurastumisen harha

Uhrimentaliteetti ei ole pelkkää valittamista. Se on syvempi ajattelumalli, jonka näkyvin osa valittaminen on. Siihen kuuluvat kaikkialle ulottuva avuttomuuden tunne, passiivisuus, kontrollin menettämisen kokemus, pessimismi, negatiivinen ajattelu, voimakas syyllisyys ja häpeä sekä usein masennus. Ajattelutapa johtaa toivottomuuteen ja epätoivoon.

Ulkoinen kontrolli on ydin

Uhrimentaliteetista kärsivä ottaa harvoin vastuuta tilanteestaan. Hänen vastuuntuntonsa on heikko, ja hän on usein ärtyisä ja huonotuulinen muiden seurassa.

Keskeisintä on, että hänen kontrolliodotuksensa on ulkoinen (external locus of control). Hän uskoo, että hänen elämänsä tapahtumat ovat muiden ihmisten, kohtalon tai sattuman määräämiä eivätkä hänen omien tekojensa seurausta.

Tämä ulkoinen kontrolliodotus on se konkreettinen mekanismi, joka erottaa kasvavan ihmisen paikalleen jäävästä. Jos uskot, että tulosi, ihmissuhteesi ja tilanteesi ovat jonkun muun aiheuttamia, et koskaan etsi ratkaisua itsestäsi. Haet sitä ulkopuolelta – eikä sieltä tule mitään.

Miksi uhriajattelu tuntuu hetkessä hyvältä

Tätä sanotaan harvoin ääneen, mutta se pitää sanoa: uhrimentaliteetista on lyhyellä aikavälillä hyötyä. Juuri siksi siitä on niin vaikea luopua.

Sosiaalipsykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että ryhmät kilpailevat jopa uhrin tai vähemmän etuoikeutetun asemasta. Uhrin rooli vähentää sosiaalista painetta ja vastuuta.

Henkilökohtaisella tasolla uhriuteen liittyy tutkimusten mukaan (esim. Gabay ym. 2020) moraalinen elitismi: ihminen pitää itseään eettisesti muita parempana. Se antaa luvan syyttää muita vääryyksistä ja kokea itsensä samalla oikeamieliseksi osapuoleksi.

Uhrimentaliteetti tarjoaa siis kaksi palkkiota: hetkellisen moraalisen ylemmyyden tunteen ja vapautuksen vastuusta. Niiden takia mieli palaa siihen yhä uudelleen, vaikka pitkällä aikavälillä se tuhoaa kaiken etenemisen.

Tähän liittyy myös se, mistä kirjoitin luuserin kehää käsittelevässä artikkelissa. Kun testosteroni laskee häviön jälkeen ja kortisoli nousee, mieli etsii selitystä, joka tuottaa vähiten lisäkipua. Ulkoiseen syyhyn vetoaminen tuntuu hetkessä helpommalta kuin omien valintojen kohtaaminen.

Miten uhrimentaliteetti syntyy ja vahvistuu

Uhriutta voi kuvata avuttomuuden, tuen tarpeen, haavoittuvuuden ja itseluottamuksen puutteen yhdistelmänä. Ne opitaan havainnoimalla muita, median kautta tai omien kokemusten kautta.

Kukaan ei siis synny uhrimentaliteetin kanssa. Se rakentuu toistojen kautta – erityisesti sen mukaan, mitä ympärilläsi pidetään normaalina. Mekanismi on sama kuin siinä, miten ystäväpiiri vaikuttaa rahankäyttöösi.

Kun ajattelua toistetaan tarpeeksi, siitä tulee itseään ruokkiva kierre. Uhrimentaliteetti vahvistaa opittua avuttomuutta, koska se vahvistaa uskoa siihen, ettei tilannetta voi muuttaa. Mitä voimattomampana näet itsesi, sitä todennäköisemmin luovutat myös seuraavan vastoinkäymisen kohdalla.

Sama on havaittu kokeissa ihmisillä. Kun koehenkilöt altistettiin ärsykkeelle, jota he eivät pystyneet hallitsemaan, he alkoivat käyttäytyä avuttomasti: he reagoivat hitaammin, epäonnistuivat useammin ja yrittivät paeta harvemmin kuin vertailuryhmä. Esimerkiksi Hiroton (1974) kokeessa ulkoisen kontrolliodotuksen omaavat koehenkilöt ajautuivat avuttomuuteen herkemmin kuin ne, joiden kontrolliodotus oli sisäinen.

Tutkimusnäyttö on selvä: se, miten ajattelet kontrollista, vaikuttaa siihen, miten toimit vastoinkäymisten edessä. Ja se taas vaikuttaa suoraan siihen, miten elämäsi etenee.

Miten murrat tämän mallin

1. Tunnista ulkoisen kontrollin lauseet

Kuuntele omaa puhettasi:

  • ”En voinut tehdä mitään.”
  • ”Se ei ole minun vikani.”
  • ”Minulle käy aina näin.”
  • ”Jos minulla olisi ollut samat mahdollisuudet…”

Näitä lauseita ei tarvitse kieltää kokonaan, koska joskus tilanteet ovat oikeasti epäreiluja. Huomaa kuitenkin, kuinka usein käytät niitä silloin, kun sinulla olisi todellisuudessa ollut vaihtoehto.

2. Etsi vaihtoehto aktiivisesti

Etsi vaihtoehto, vaikka sen löytäminen olisi vaikeaa. Kun kohtaat vastoinkäymisen, kysy itseltäsi: ”Mitä minä voin tehdä tässä tilanteessa nyt?” – älä ”mitä minulle on tehty?”.

Periaate on sama kuin haitallisia ajatusmalleja käsittelevässä artikkelissa: takaisku käsitellään datana, ei identiteettinä.

3. Tee pieni teko heti

Ei suurta päätöstä, vaan pieni konkreettinen askel, joka todistaa aivoillesi, että sinulla on kontrolli. Mekanismi on sama kuin jumin murtamista käsittelevässä artikkelissa.

Seligmanin koirillekin löytyi lääke. Kun avuttomat koirat vedettiin kädestä pitäen esteen yli – toistuvasti, ei vain kerran – ne oppivat lopulta pakenemaan itse. Onnistuneiden kokemusten kautta aivot oppivat, että kontrolli on olemassa. Sinulla ei ole ketään vetämässä. Siksi sinun pitää ottaa ne askeleet itse.

Sinä olet rapu, joka voi kiivetä

Uhrimentaliteetti ja rapuämpäri toimivat usein yhdessä. Ympäristösi vahvistaa uskoa siihen, ettet voi muuttaa tilannettasi, ja alat uskoa sitä. Totuus on, että useimmissa tilanteissa esteen yli pääsisi, jos vain yrittäisi.

Seligmanin koirien laatikosta pääsi pois koko ajan. Koirat eivät nähneet sitä, koska ne eivät enää uskoneet ulospääsyn olemassaoloon.

Sinun esteesi on todennäköisesti yhtä matala kuin sen laatikon reuna. Kysymys ei ole siitä, pystytkö hyppäämään sen yli. Kysymys on siitä, uskotko vielä, että sinulla on jalat, joilla hypätä.

Mitä teet tänään

Kirjoita ylös yksi asia elämässäsi, josta olet syyttänyt muita, olosuhteita tai huonoa tuuria. Kirjoita sen alle yksi asia, jonka voit itse tehdä sille tänään – vaikka kuinka pieni. Ja tee se ennen nukkumaanmenoa.